sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

REPPUNAISENA


En ole koskaan käyttänyt koulureppua. Oma koulutieni alkoi punaisella olkalaukulla. Vuosiin mahtuu erivärisiä ja kokoisia olka- ja käsilaukkuja  - minusta tuli jossain vaiheessa laukkufriikki. Ensimmäisen reppuni olen hankkinut vasta aikuisiällä, ja senkin retkikäyttöön.

Nyt retkeilen reppu selässä omassa kodissani, huoneesta toiseen ja varovasti kerroksesta toiseen. Aina on jotain mukana, vien mennessä ja tuon tullessa. Reppu säästää perheen hermoja, kun en juoksuta heitä niin usein. Kuka käski rakentaa kodin kolmeen kerrokseen...

Repun oikea pakkaaminen on tärkeää, että painopiste portaissa on kohdallaan. Kulku varauskiellolla keppien kanssa on näet kömpelöä menoa ja tasapaino horjuu helposti. Välillä täytyy reppu tyhjentää kokonaan, ettei pohjalle kertyisi turhaa tavaraa. Repusta ei saa tulla raskas. 

Entä jos elämän reppuun pätee ihan samat säännöt? Jos välillä purkaisi sen ja katsoisi mitä kaikkea kanniskelee selässään. Säilyisikö tasapaino ja riittäisikö voimat paremmin, jos luopuisi jostakin?

2 kommenttia:

  1. Turvallista kulkea sinulle ja repulle!
    Paikallislehdessä Pirkko Lahti juuri kirjoitti luopumisen tärkeydestä. Kun luopuu jostakin, jää ylimääräistä energiaa. Tämä vapautunut energia olisi hyvä sijoittaa kasvuun, uuden oppimiseen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Daisy! Ehkä opin tekemään asioita toisin ja kärsivällisemmin. Katsotaan mitä kaikkea reppuun jää tästä kesästä...

    VastaaPoista