HYVÄSTI KIPSI !

Monen helleviikon jälkeen koitti kaivattu kipsinpoisto. Lopussa laskin jo tunteja, että pääsen siitä sekä piikityksestä eroon. Kipsi lähti saksilla ja kiskomalla. Ei mitenkään miellyttävää... mutta  hetkeksi tuli tosi vilpoisa olo. Eikä jalka näyttänyt aluksi hassummalta, kunnes alkoi kotona turvota ja vaihtaa väriä.

Yhtä asiaa oli maallikon vaikea käsittää. Kun murtuma on näkynyt vain viipalekuvassa, niin miten ihmeessä sen paraneminen todetaan röntgenillä? Erikoistuva ortopedi koitti selittää tämän, mutta suomen kielen aksenttinsa oli sen verran erilainen että oli vaikea ymmärtää. Ei kuulemma tarvita kontrollikäyntiä ja jalalle saa varata pikkuhiljaa. Jumppaohjeet kouraan ja puhelinnumero fysioterapiaan, jonne ajanvaraus onnistui vasta kuukauden päähän. Epikriisi tulisi kotiin kunhan ehtii. Turvotukseen kylmähaude ja koipi ylös. Sitä ohjetta on totisesti tarvittu.

KOUKUSSA

Jämälangoista kaulaliinaa

Asioilla on puolensa. Kun on jalka paketissa, saattaa yllättäin löytääkin kädet ja niihin puikot tai koukun. Kaivoin kaapin perältä vanhan lankavaraston ja aloin luoda silmukoita. Alussa ei ollut mielessä mitään mallia tai suunnitelmaa, kunhan neuloin ja virkkasin tekemisen ilosta. Tunsin tavoittavani käsityötaidon, joka on ollut kauan unohduksissa. Riittävän helppoa tehdessä voi hyvin katsoa samalla jalkapalloa tai elokuvaa ilman että aika tuntuisi menevän hukkaan telkkarin ääressä.

Kohta olen koukussa.

Virkattuja poppanakoreja

KEPPIÄ VAI PYÖRÄTUOLIA?

Kyynärsauvat eli kepit on turvallisuusriski - varsinkin kännykän kanssa. Eikä ne ole yhteensopivat myöskään räsymattojen tai märkien lattialaattojen kanssa. Kovin kauas en jaksa niillä könkätä ja silti on lihakset kipeänä ja krampissa. Hieronta onkin tarpeen. Keppien kanssa kulkiessa saan kyllä istumapaikan, rohkaisevia hymyjä sekä luvan etuilla vessajonossa. Odotustilanteissa moni jututtaa ja kyselee, mitä jalalle on oikein tapahtunut. Kepit on siis hyvä keskustelun avaus.

Pyörätuolissa taas tulee vaivautunut olo itselle sekä saattajalle. Ihmiset kyllä antavat tilaa, mutta väistävät usein myös katseellaan. Tai sitten katsovat kumpaakin meistä säälien. Voin melkein lukea heidän ajatuksensa: "Voi miesparkaa, kun on vaimo noin huonona! Millainen mahtaa olla heidän parisuhteensa?" Ärsyttävintä on olla asiakkaana, kun tarjoilija tai myyjä suhtautuu kuin vammani olisi päässä eikä jalassa. Hän puhuu liioitellun hitaasti, selkeästi artikuloiden tai sitten hän kommunikoi vain saattajani kanssa, ihan kuin minä olisin ilmaa. Pyörätuoli taitaakin olla aika luotaantyöntävä kulkupeli.

Keppikävely ja pyörätuoliajo ovat tekniikka- ja asennelajeja, joita pitäisi harjoitella jo koulussa terveystiedon tunnilla. Moni voisi välttyä lisätapaturmilta ja ainakin asennevammoilta.

TÄYSIHOIDOSSA

Äidin pihamaalla

Olin etsinyt muutamaksi päiväksi lepokotia, jossa palvelu pelaisi eikä olisi portaita. Samaan aikaan äiti kaipasi tytärtään ja tytär äitiään. Äiti asuu hissitalossa lapsuuteni maisemissa ja mies lähtikin viemään minua sinne lomalle. Sillä aikaa juoksupoikani kotona saivat myös kaivatun tauon.

Lähtiessäni en arvannut että reissusta tulisi syväsukellus omaan lapsuuteeni, karjalaisen sukuni historiaan sekä vaimona ja äitinä olemiseen. Todellinen äiti-tytär -viikko!

Äiti väitti nuortuneensa viikon aikana ja minä taisin välillä taantua lapseksi ;) Sain hemmottelua ja kiireetöntä hoivaa. Hetkittäin toki tunsin että roolit pitäisi olla toisin päin, mutta kipsi toi sopivasti tilannetajua. Tulee sekin aika, jolloin osat vaihtuvat. Äidinrakkaus herättää vastarakkautta.

Täysihoito on kuuntelua, huolenpitoa ja ymmärrystä. Ajan kanssa ja ikään katsomatta.

NAURUTERAPIAA

Olen kylässä ja kännykkäni soi. Kelan virkailija siellä pyytää tapaturmaselvitystä, jonka jälkeen  maksettaisiin sairauspäiväraha työnantajalle. Haluan mennä toiseen huoneeseen rauhassa puhumaan. Nousen kepeilleni ja puristan kännykkää olkapäälläni korvaa vasten, mutta horjahdankin kunnolla ja rojahdan suorin vartaloin siihen olohuoneen lattialle. Kännykkä putoaa vaan ei sammu. Jatkan puhelua lattialla maaten ja pyytelen virkailijalta anteeksi kolinaa. "Minä vaan kaaduin kepeilläni." Toisessa päässä on hetken hiljaisuus kunnes tiedustellaan vointiani. Tunnustelen kroppaani ja totean olevani kunnossa. Seuraavaksi virkailija kysyy, miten mahdan päästä kipsini kanssa ylös. Kelassa ON töissä välittäviä ihmisiä!

Puhelun päätyttyä saan kuin saankin hilattua itseni takaisin sohvalle. Samassa ratkean hervottomaan nauruun, ja se vaan jatkuu ja yltyy. Kierin sohvalla ja vesi virtaa silmistäni. Nauru huuhtoo mennessään kaikki viimeaikaiset harmit ja pettymykset. Huomaan nauruni tarttuneen naapurisohvaankin, hytkymme yhdessä ja tunnelma on katossa. Että voikin säikäyksen jälkeen olla helpotus näin suuri! Läheltä piti toinen tapaturmaselvitys...

Nauru hoitaa, saattaa pidentää ikääkin :)

KESÄSÄÄSSÄ

Nyt kun helleraja on ylitetty, uskallan kertoa mielipiteeni kesäsäästä.Viileät kelit ovat pelastaneet kesäni! Ei ole hiostanut kipsi eikä harmittanut uimakielto. Turvotuskin on pysynyt aisoissa. Alkukesästä vältin maanpetturin maineen olemalla säiden valituskuoroissa hiljaa. 

Yhden ihanuus on toisen kurjuus. Hellesäästä kärsii moni sairas, vanhus ja vammainen. Toisaalta auringon valo ja lämpö kuuluu kesään ja lataa akkujamme. Tänä kesänä erilaiset säätoiveet saattavat toteutua aika tasapuolisesti.

Nyt on lomalaisten toiveitten vuoro! Minä pärjään lepotuolissa takapihan varjossa ja nautin jokaisesta tuulenvireestä. Vaikka lasken jäljellä olevia viikkoja ja viikoissa päiviä, koitan olla läsnä tässä ja nyt. Elämä ei ala sitten kun sää muuttuu, kipsi poistuu tai huoli hälvenee.

Meillä on vain tämä hetki.

PÄÄJALKAINEN

Kolmevuotias on viisas ihmispiirtäjä. Hän aloittaa tärkeimmästä eli päästä piirtämällä ympyrän ja liittää siihen suoraan jalat ja ehkä kädet. Niinhän se juuri menee.

Pää komentaa, mitä raajat tekee ja kun eivät voi tehdä, niin pää siitä kärsii. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Sen verran olen oppinut, etten tämän jälkeen kysele kipsipotilailta, miten jalka tai käsi jaksaa vaan miten pää kestää? Kestää sen, että ei pysty - ylety - uskalla - eikä pääse, paitsi etanavauhdilla. Että on toisten armoilla. Että suunnitelmat menee uusiksi. Että kunto romahtaa. Tosin kyllä sauvoilla könkätessä käsivoimat kasvaa. Hyvästi siis allit ja tervetuloa hauikset!